Rovaniemi
Hanna Kyläniemi
Saksalaisaika Rovaniemellä
Elämä Rovaniemellä muuttui toisen maailmansodan aikana, kun kaupunkiin sijoitettiin Saksan armeijan toimintoja, kuten päämaja ja esikuntia. Enimmillään Pohjois-Suomessa oli jopa 220 000 saksalaissotilasta. Saksalaiset työllistivät paikallisia monenlaisiin töihin ja heidän läsnäolonsa vilkastutti kaupankäyntiä. Saksalaiset järjestivät monipuolista seuraelämää, kuten illanviettoja, joihin myös paikalliset nuoret innolla osallistuivat. Vaikka suhteet suomalaisten ja saksalaisten välillä olivat ystävällisiä, sota toi mukanaan myös epävarmuutta ja ongelmia, kuten varkauksia ja väkivaltaa. Saksalaisten sotavankileirit toivat kaupunkiin sodan julman puolen.
Elämä Pohjois-Suomessa muuttui hurjasti jatkosodan aikana. Alue oli tuolloin Saksan armeijan sotatoimialuetta. Ensimmäiset saksalaiset joukot saapuivat syyskuussa 1940, ja seuraavina vuosina pohjoisessa oli yhtäaikaisesti jopa 220 000 saksalaissotilasta. Rovaniemi oli toiminnan sykkivä hermokeskus, jossa sijaitsivat Saksan armeijan päämaja, esikunnat ja lukuisat parakkileirit. Paikalliset asukkaat näkivät ja kuulivat saksalaisten marssivan ja laulavan kaduilla päivittäin. Kanssakäyminen olikin vilkasta. Kauppiailla oli oikea kulta-aika, sillä kaikenlainen tavara oli kysyttyä ja saksalaisilla oli reilusti rahaa ostoksiin. Tämän lisäksi saksalaiset työllistivät suomalaisia rakennustyömaille, leipomoihin, pesuloihin jne. Saksalaiset maksoivat myös huomattavasti parempaa palkkaa kuin suomalaiset työnantajat.
Myös monenlainen seuraelämä oli värikästä. Saksalaiset vierailivat mielellään suomalaisten kodeissa ja toivat sota-aikana harvinaista kahvia ja herkkuja. Saksalaiset järjestivät illanistujaisia, joihin kutsuttiin myös suomalaisia. Varsinkin nuoret parikymppiset ihmiset viettivät yhdessä iloista aikaa. Saksalaisilla oli myös Rovaniemellä oma radio, lehti, kasino, konsertteja ja valtava elokuvateatteri, johon myös suomalaisilla oli mahdollisuus päästä katsomaan 1940-luvulla harvinaisia värielokuvia. Lisäksi järjestettiin yhteistyössä erilaisia urheilukisoja sekä kesällä että talvella. Niihin ottivat osaa Euroopan parhaimmat urheilijat Saksan armeijan riveistä. Juhlaliput liehuivat Rovaniemellä useasti, vaikka itärintamalla samaan aikaan taisteltiin.
Lastenkaan mielestä saksalaiset eivät olleet pelottavia. He juoksivat sotilaiden perässä, ja saivat lahjaksi karkkeja ja suklaata. Lapset keksivät myös hauskoja tapoja ansaita omaa taskurahaa myymällä saksalaisille vaikkapa potkukelkkakyytejä. Erityinen tapahtuma oli myös saksalaisten järjestämä lasten suuri joulujuhla, jossa oli tarjolla hyvää ruokaa, lahjoja ja ohjelmaa.
Ystävälliset välit johtuivat siitä, että saksalaiset joukot nähtiin vieraina. Sotajoukot olivat myös saaneet käskyn käyttäytyä kunnolla. Saksan 20. vuoristoarmeijan komentaja Eduard Dietl oli Suomen ystävä, joka piti huolta hyvistä suhteista. Mutta vaikka aika näyttikin monella tavalla mukavalta, ei se ollut ollenkaan koko totuus tapahtumista. Sotatilanne ja valtavat sotilasjoukot toivat mukanaan väistämättä myös epävarmuutta ja ongelmia. Vaikka Rovaniemellä ei jatkosodan aikana taisteltu, niin siellä tapahtui varkauksia, väkivaltaa ja paljon liikenneonnettomuuksia. Suomalaisten ja saksalaisten välisten tappeluiden taustalla oli usein humala tai mustasukkaisuus naisista. Saksan armeijalla oli myös Rovaniemellä pelottavia vankileirejä, joissa oli vankina satoja neuvostosotilaita. Sodan raaka julmuus oli Rovaniemelläkin läsnä.
Lue lisää:
Wir waren Freunde – Olimme ystäviä: saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisia Lapissa 1940–1944. Toimittanut Tuija Alariesto. Lapin maakuntamuseo 2015.
Rovaniemen ja Lapin sotahistoriaa blogisivulla: https://kalevimikkonen27.blogspot.com/
