Sisäpoliittinen kehitys

Mikko Siitonen, Jenni Korhonen

Suomi etsii uutta suuntaa Paasikiven johdolla

Juho Kusti Paasikivi valittiin Suomen pääministeriksi pian jatkosodan päätyttyä. Hänen hallituksensa tehtäväksi tuli toteuttaa Moskovan välirauhansopimuksen ehdot. Tätä työtä valvoi liittoutuneiden valvontakomissio. Presidentti Mannerheim puolestaan alkoi jättäytyä taka-alalle heikkenevän terveytensä vuoksi. Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit keväällä 1945. Vaaleissa äänioikeusikää laskettiin ja kommunistit saivat menestystä. Suomi aloitti sotakorvausten maksamisen, joka oli valtava urakka. Myös sotasyylliset oli tuomittava.

Juho Kusti Paasikivi valittiin pääministeriksi pian jatkosodan jälkeen marraskuussa 1944.  Hänen johtamansa hallituksen tärkein tehtävä oli raskaiksi koettujen Moskovan välirauhan ehtojen toteuttaminen sekä suomalaisen yhteiskunnan vieminen rauhan aikaan, vaikka Lapin sotaa vielä käytiinkin Pohjois-Suomessa.

Paasikivi kuvasi itsenäisyyspäivän 1944 puheessa Suomen tilannetta hävityn sodan jälkeen: “Kansojen elämäntie ei ole tasaista nousua ylöspäin (…). Toisinaan se painuu laakson pohjaan – laakson, joka voi olla kuin syvä rotko. Mutta laakson pohjasta nousee polku rinnettä ylös. Nousu on milloin loivempi, milloin jyrkempi. Mutta aina päästään lähemmäs aukeita vapaita aloja, joista Jumalan taivas yhä valoisampana eteen avautuu.” Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Suomeen saapui heti rauhanteon jälkeen liittoutuneiden valvontakomissio huolehtimaan siitä, että Suomi toteuttaa rauhanehdot. Aluksi sen toiminta keskittyi Lapin sotaan ja armeijan kotiuttamiseen. Näiden jälkeen tärkeäksi nousi Neuvostoliiton Suomelta vaatimiin 300 miljoonan dollarin sotakorvauksiin liittyvät asiat.

Suomen valvontakomission päällikkö kenraalieversti Andrei Zdanov allekirjoittamassa sotakorvaussopimusta. Sotakorvaukset oli maksettava pitkälti teollisuustuotteilla ja tämä vaati maatalousvaltaiselta Suomelta suuria ponnistuksia teollisuustuotannon järjestämisessä. Kuva: Olavi Aavikko, Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Suomen sisäpolitiikka piti rakentaa uudelta pohjalta ja niinpä päätettiin järjestää eduskuntavaalit mahdollisimman pian, maaliskuussa 1945. Sotavuosina vaaleja ei ollut Suomessa lainkaan ja sama eduskunta oli istunut jo yli viisi vuotta. Lisäksi vaalit haluttiin järjestää ennen kuin maailmansota Euroopassa ehtisi päättyä.

Eduskuntavaalien järjestelyjä hidastivat Lapin sota ja yli 120 000 ihmisen evakuointi Pohjois-Suomesta Ruotsiin ja muualle Suomeen. Myös sotilaille ja evakoille järjestettiin mahdollisuus äänestää. Kuva: Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.

Vaaleissa äänioikeusikärajaa laskettiin 24 vuodesta 21 vuoteen. Myös pitkään kiellettyinä olleet kommunistit saivat asettaa ehdokkaita. Äänestysprosentti vaaleissa oli 75 ja vaalien tuloksena eduskunta uudistui tuntuvasti. Kansanedustajapaikat jakautuivat melko tasan vasemmiston ja oikeiston välillä. Kommunistitkin saivat merkittävää kannatusta ja uudesta hallituksesta ministerinpaikkoja.

Suomen tuli tuomita oikeudessa sotaan syylliset. Nämä oikeudenkäynnit olivat hallitukselle ja koko Suomelle vuoden mittainen ja nöyryyttävä prosessi. Syytteeseen asetettiin ja tuomioita sai kahdeksan sotavuosien poliittista johtajaa, huomattavimpana entinen presidentti Risto Ryti. Myös valvontakomissio seurasi tarkoin oikeudenkäyntiä ja painosti hallituksen kautta tuomareita antamaan ankaria tuomioita.  

Toinen vaikea oikeusprosessi liittyi keväällä 1945 paljastuneeseen niin kutsuttuun asekätkentäjuttuun. Kyse oli syksyllä 1944 toteutetusta salaisesta sissisotaan valmistautumisesta siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto sittenkin miehittäisi Suomen. Asekätkentää johdettiin päämajasta ja sen paljastuminen oli Suomelle erittäin kiusallista, sillä Neuvostoliitto tulkitsi asian rauhanehtojen vastaiseksi ja vihamieliseksi toiminnaksi. Lopulta peräti 1488 asekätkentään osallistunutta sai vankeustuomion. 

Presidentti Mannerheimin rooli rauhan tultua oli antaa taustatukea hallitukselle, mutta heikkenevän terveydentilansa vuoksi Mannerheim pysytteli pitkälti pois julkisuudesta ja myös sivussa politiikan johtamisesta. Mannerheim erosi lopulta vuonna 1946, jonka jälkeen Paasikivi valittiin presidentiksi. Paasikivi oli sotien jälkeisten vuosien keskeinen hahmo Suomen luodessa uutta suuntaa niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Vuoden 1950 uudenvuodenpuheessa presidentti Paasikivi kiteytti Suomen uuden ulkopolitiikan korostamalla kansan arvostusta rauhaa kohtaan ja halua vaalia ystävällisiä suhteita etenkin itäisen naapurimaan kanssa. 

Lue lisää: 

Suomen sodat 1939–1945. Selviytyminen maailmansodasta. Kirjoittanut Pekka Visuri, Pasi Kesseli ja Carl-Fredrik Geust. Docendo 2024. 

Puheet 1944
Puheet 1950

Mitä jäi mieleen?

Testaa, kuinka hyvin ymmärsit lukemaasi lyhyellä testillä.

Mikä oli Juho Kusti Paasikiven hallituksen tärkein tehtävä sodan jälkeen?

Mitä tapahtui vuoden 1945 eduskuntavaaleissa?

Mitä Suomen tuli maksaa Neuvostoliitolle sotakorvauksina?

Ymmärrä ja arvioi

Ymmärrä ja arvioi

Linkki: https://suomenpresidentit.fi/paasikivi/

Käytä ja sovella

a. Valitse mielestäsi kolme tärkeintä Paasikiven saavutusta. Perustele miksi valitsit juuri nämä kolme. 

b. Perustele väite: Juho Kusti Paasikivi on yksi merkittävimmistä poliitikoista Suomen historiassa. 

Linkki: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/631 

Linkki: https://suomenpresidentit.fi/paasikivi/ 

Hanki tietoa ja tulkitse
4. Tehkää ryhmätyö Suomen jatkosodan jälkeisestä ajasta. Jokaiselle ryhmälle tulee oma aihe, jotka esitellään muille tai kootaan esimerkiksi posterinäyttelyksi.

Aiheet: 

  • Sotakorvaukset 
  • Sotasyyllisyysoikeudenkäynnit 
  • Sisäpoliittinen suunnanmuutos, kommunismin nousu (vaaran vuodet) 
  • Asekätkentä 
  • Lapin sota 
  • Jälleenrakentaminen 

Käytä ja sovella

a. Kerro omin sanoin 3–5 lauseella, mistä Paasikivi puheessaan puhuu. 

b. Mikä on sen tärkein viesti suomalaisille? 

c. Miksi Paasikivi haluaa painottaa juuri näitä asioita?  

d. Miten puhe vertautuu tämän ajan Suomen ja Venäjän suhteisiin?

“Me suomalaiset tunnemme rauhan merkityksen ja siunauksen. Meidän kansamme on saanut kylliksi kokea sotia ja niiden tuomia onnettomuuksia. (…) Me halajamme hyviä ja ystävällisiä suhteita naapuriemme, mutta varsinkin itäisen suuren naapurimme kanssa. (…) Maantiede on tekijä, joka vaikuttavasti ja pysyvästi puhuu historiassa. (…) Naapuruus entiseen Venäjän keisarikuntaan ja sitten Neuvostoliittoon on alituisesti vaikuttanut maamme historian kulkuun, ja se on ratkaiseva meidän kansainväliselle asemallemme.  (…) Neuvostoliiton vihamiehiä ei Suomessa saa olla, vaan ainoastaan ystäviä. Tämä vakaumus juurtuu Suomen kansan tietoisuuteen yhä lujemmin sitä mukaa kuin entisyydeltä periytynyt pelko ja epäilys tulevaisuudesta katoaa.”