Evakkokokemus
Riku Kauhanen
Evakkojen kokemus
Talvi- ja jatkosodassa evakuoitiin satojatuhansia suomalaisia sodan jaloista. Ensin evakuoinnit olivat hätäisiä, ja ihmiset saivat ottaa mukaansa vain tarpeellisimmat tavarat. Evakoiden kohtelu vaihteli: jotkut otettiin vastaan sydämellisesti, toiset kohtasivat syrjintää. Talvisodan jälkeen monet karjalaiset vaalivat menetettyjen kotiseutujen muistoa ja palasivat jatkosodan aikana koteihinsa, jos mahdollista. Vuoden 1944 suurhyökkäyksen myötä edessä oli uusi evakkomatka. Moni menetti omaisuutensa. Evakkojen tarinat kertovat sopeutumisesta, yhteisöllisyydestä ja selviytymisestä vaikeina aikoina.
Talvi- tai jatkosodan aikainen evakuointi sotatoimien alta koski satojatuhansia suomalaisia. Idässä taisteluiden ja vihollisen hyökkäyksen alta evakuoitiin karjalaisia, mutta myös kaupunkien väestöä siirrettiin ilmapommitusten pelossa maaseudulle.
Ensimmäiset evakuoinnit tehtiin jo ennen talvisotaa, kun syksyllä 1939 Karjalan kannaksella siirrettiin väkeä rajan läheisyydestä sodan pelossa. Myös kaupunkeja tyhjennettiin. Esimerkiksi Helsingistä poistui liki satatuhatta ihmistä lokakuussa 1939. Kun sota ei syttynyt, moni palasi takaisin koteihinsa. Monet kaupunkilaiset kertoivat syyksi paluuseen yksinkertaisesti tylsyyden ja epämukavuuden maaseudulla. Samoin monet karjalaiset palasivat koteihinsa luullen sodan uhan kadonneen.
Talvisodan alettua väestön evakuointi oli pitkälti improvisoitua. Evakkoon lähteviä kehotettiin varaamaan nimellään varustettu laukku tai reppu, johon tuli kerätä ruokaa viideksi päiväksi, petivaatteet, ruokailuvälineitä, vaatteita ja peseytymistarpeet sekä ensiaputarvikkeita ja elintarvikekortti. Viranomaisten käskystä evakkoon lähtevä eli pakkoevakuoitava sai ottaa mukaan vain sen verran tavaraa, kuin jaksoi kantaa.
Evakoiden tunnelmat ja kohtelu vaihtelivat suuresti. Esimerkiksi Laatokan pohjoispuolelta evakuoituja ortodoksikarjalaisia syrjittiin monin paikoin, mutta joillakin kunnilla vastaanoton kerrottiin olleen hyvin sydämellinen. Usein ongelma oli, ettei suurelle määrälle siirtoväkeä ollut tarjota työtä. Tällöin evakot turhautuivat. Joillakin paikkakunnilla evakoita majoittavat isännät uhkasivat häätää heidät.
Talvisodan päätyttyä karjalaiset perustivat monia yhdistyksiä vaalimaan menetetyn kotiseutunsa muistoa. Monet palasivat jatkosodan aikana takaisinvallatuille kotipaikoilleen. Kaikki eivät tätä halunneet tai voineet tehdä, esimerkiksi jos vanha koti sijaitsi rintaman läheisyydessä.
Kesällä 1944 uusi evakuointi Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alta oli suunnitelmista huolimatta useilla alueilla improvisoitua. Monet joutuivat hylkäämään paljon omaisuuttaan, ja monen evakon muistissa on talon lehmien kuljettaminen maanteitä pitkin turvaan muualle Suomeen. Kaiken kaikkiaan väki kuitenkin saatiin siirrettyä turvaan, ja hyvien rautatieyhteyksien vuoksi etenkin Vaasan seuduille kuljetettiin paljon ihmisiä, yli 118 000 evakkoa. Myös Varsinais-Suomeen tuli runsaasti karjalaisia. Evakkoja ei juurikaan siirretty Uudellemaalle tai kaupunkeihin ja niiden lähialueille, koska pelättiin uusia ilmapommituksia ja kaupunkien, etenkin Helsingin tyhjentämiseen varauduttiin.
Lue lisää:
Karjalan kannaksen evakuointi: evakuointisuunnitelmat 1922-1944 ja evakuointien karu todellisuus. Kirjoittanut Osmo Ahokas. Pilot-kustannus, Tampere 2004.
Evakkotaival: Karjalan siirtoväen tarina. Kirjoittanut Keijo K. Kulha, Laila Hirvisaari, Pertti Hakanen ja Sari Savikko. Amanita Oy, Somerniemi 2019.
Hakusanat: sotasukupolvi nainen, sotasukupolvi lapsi, sotasukupolvi mies