Sotaorvot
Marju Hulttinen, Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
Sotaorvoiksi jäi sotien jälkeen yli 55 000 lasta
Suomen sodissa 1939–1945 menehtyi yli 90 000 sotilasta, joista noin 31 000 oli perheellisiä. Näiden kaatuneiden jäljiltä jäi yhteensä 55 000 sotaorpoa. Sotaorpojen perheiden taloudellinen tilanne huononi, kun isät kaatuivat sodassa. Sotalesket joutuivat huolehtimaan yksin perheen toimeentulosta ja lasten tulevaisuudesta. Sotaorpojen tilanteen teki vaikeammaksi yleinen vaikenemisen kulttuuri ja turvattomuus; heidän kokemuksiaan ei usein käsitelty puhumalla.
Suomen sodissa 1939–1945 kaatui yli 90 000 sotilasta. Perheellisiä heistä oli noin 31 000. Sotaorpoja eli sodissa kaatuneitten lapsia oli sotien jälkeen maassamme 55 000. Vuoden 2024 alussa sotaorpoja oli elossa noin 16 000, ja heidän keski-ikänsä on 84 vuotta.
Perheen taloudellinen asema muuttui, kun isä oli kaatunut. Sotaorpojen äideillä eli sotaleskillä ei ollut välttämättä omaa ammattia, kun he olivat olleet kotona lasten kanssa. Sotaleskille tuli vastuu asumisesta, elannon riittävyydestä, lapsista ja heidän tulevaisuudestaan.
Sotaorpolasten tilannetta pahensi turvattomuus ja yleinen vaikenemisen kulttuuri. Sodan ikäviä kokemuksia ei juuri purettu puhumalla kotona tai koulussa. Joitakin sotaorpoja saatettiin jopa koulukiusata tai syrjiä. Sotaleskiäidit olivat stressaantuneita perheen toimeentulosta eivätkä omalta surultaan osanneet ja ehtineet huomioida lapsia ja heidän ahdistustaan. Koko perheellä oli ikävä isää. Sotaleskille myönnettiin huoltoeläkettä, mutta se oli niin pieni, että perhe ei tullut sillä toimeen. Osa sotaleskistä koulutettiin uusiin ammatteihin, muun muassa ompelijoiksi.
Työhuoltolailla oli tarkoitus turvata sotaorvolle koulutus, jonka isä olisi pystynyt tarjoamaan. Koulutusmahdollisuus tarjottiin pääasiassa käytännön aloille. Koulutustuki suuntasi täten sotaorpojen työurat fyysisesti raskaisiin ammatteihin ja jätti huomiotta sotaorvon halun jatkaa opintoja. Lukio- ja yliopistotasoinen opiskelu oli mahdollista vain harvoille. Monien sotaorpojen oli lähdettävä kansakoulun jälkeen ansiotyöhön tai pientilan raskaisiin maatalous- ja metsätöihin. Kaikki eivät saaneet tietoa koulutuksesta ja tuesta siihen. Osalle kuitenkin myönnettiin vapaaoppilaspaikkoja; koulutus oli silloin yleisesti maksullista.
Kaatuneet pyrittiin hautamaan Suomeen. Sen vuoksi sankarihautausmaita on Suomessa paljon, noin 620 eri puolella maata. Kaatuneita löydetään edelleen vuosittain useita. Vuonna 1992 solmittiin Suomen ja Venäjän välinen sopimus, joka mahdollisti sotavainajien etsinnät. Yhteistyö venäläisten etsijöiden kanssa toimii. Venäläisten päätehtävä on etsiä omia kaatuneitaan, mutta he ilmoittavat samalla, kun löytävät suomalaisia. Myös suomalaiset etsijät ovat löytäneet Suomussalmelta ja Ilomantsista venäläisiä – yhteyttä pidetään puolin ja toisin.
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivä on liputuspäivä, jolloin kunnioitetaan sankarivainajien muistoja esimerkiksi seppeleenlaskuilla ja erilaisilla tilaisuuksilla.
Lue lisää
Sotaorpous ja isän muisto. Toimittanut Sari Näre. Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry 2018.
Sururisti. Kirjoittanut Kaija Sepponen. Warelia 2020.
Kaatuneitten Omaisten Liitto ry. https://kolry.fi/.29.2.2024
Hakusana: sotasukupolvi lapsi