Sturmbock
Emil Kastehelmi
Sturmbock-linja
Sturmbock-linja oli saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama puolustuslinja Lapissa. Sen tarkoituksena oli varautua tilanteeseen, jossa Suomi irrottautuisi Saksan liittolaisuudesta. Suomalaiset joukot yrittivät Lapin sodassa valloittaa linjan, mutta kohtasivat saksalaisten kovan vastarinnan. Suomalaiset joutuivat asemasotaan, koska linjan murtaminen osoittautui mahdottomaksi. Saksalaiset vetäytyivät alueelta sodan loppuvaiheessa.
Saksa oli alkanut jo loppuvuonna 1943 varautua tilanteeseen, jossa sen liittolaisena taisteleva Suomi irtoaisi sodasta. Jäämeren rannikko ja arvokkaat Petsamon nikkelikaivokset oli pidettävä hallussa kaikissa tilanteissa, joten saksalaiset alkoivat rakentaa Lappiin useita puolustuslinjoja. Niistä suurin, Sturmbock-Stellung, rakentui Käsivarren Lappiin, keskelle erämaata.
Suomalaiset kohtasivat Sturmbock-linjan marraskuun viimeisinä päivinä 1944. Yrittäessään edetä kohti vihollista, he kohtasivat saksalaisten konekiväärien ja tykistön voimakkaan tulen. Suomalaiset ymmärsivät nopeasti, että edessä saattoi olla voittamaton ongelma.
Sturmbock-linjaa oli rakennettu loppukesästä 1944 asti. Suomalaisten saapuessa paikalle saksalaiset ja heidän sotavankinsa olivat valmistelleet linnoitteita jo neljä kuukautta. Korsut, juoksuhaudat ja muut asemat oli rakennettu Käsivarren Lapin suurtunturien rinteille, joista vastustajan saattoi parhaimmillaan nähdä kilometrien päähän. Luonto toi tilanteeseen oman haasteensa, sillä Sturmbockia ympäröi laaja ja vaikeakulkuinen erämaa.
Suomalaiset yrittivät etsiä vihollisen puolustuksesta heikkoa kohtaa, mutta sellaista ei löytynyt. He joutuivat kaivamaan omat asemansa jäiseen maahan ja lumeen. Ankara talvi oli edessä.
Sotilaiden määrässä Suomi oli myös altavastaaja. Suomalaisten pienehköä, noin tuhannen miehen vahvuista ryhmä Puromaa vastassa oli noin 14 000 miehen vahvuinen, taistelussa karaistunut Saksan 7. vuoristodivisioona. Suomalaisten joukot koostuivat pääosin nuorista miehistä, joilla oli usein vain vähän kokemusta sotimisesta.
Noin viikon taisteluiden jälkeen suomalaiset totesivat, että Sturmbock-linjan murtamiseen ei ollut edellytyksiä käytettävissä olleilla joukoilla. Joulukuusta eteenpäin Käsivarren Lapissa ryhdyttiinkin asemasotaan. Suomalaisten ei auttanut kuin odottaa saksalaisten perääntymistä.
Vaikka maassa liike oli pysähdyksissä, ilmassa suomalaiset jatkoivat toimintaansa. Pommikoneet iskivät kerta toisensa jälkeen saksalaisia vastaan, ja jälkiä näistä pommituksista näkyy edelleen maastossa. Luodit, kranaatit ja pommit eivät olleet ainoa vaara sotilaille. Arktinen kylmyys ja loputtomalta tuntuva kaamos tuottivat jatkuvia vaaroja muun muassa paleltumien muodossa.
Tammikuun 1945 alkupuolella saksalaiset irtautuivat Sturmbockista kohti Suomen pohjoisinta kolkkaa, Kilpisjärveä. Ennen lähtöään he vielä ansoittivat ja miinoittivat Sturmbock-linjan alueen. Kilpisjärvellä sota jatkui vielä huhtikuun loppuun asti, jonka jälkeen toinen maailmansota Suomessa päättyi.
Lue lisää:
Sturmbock – Tutkimusmatka Lapin sodan linnoitteisiin. Kirjoittanut Aleksi Rikkinen ja Emil Kastehelmi. Atena 2022.
Käsivarren sota: Lasten ristiretki 1944–1945. Kirjoittanut Mika Kulju. Gummerus 2017.
Tiedustelulentäjät Suomen sodissa 1918–1945. Kirjoittanut Elias Salminen ja Kalevi Keskinen. Tammi 2018.