Saksalaiset kaverit
Marianne Junila
Saksalaiset kaverit ja poikakaverit
Pohjois-Suomeen oli jatkosodan aikana sijoitettuna noin 200 000 saksalaista sotilasta. He tulivat monilla paikkakunnilla suomalaisille tutuiksi ja suhteita solmittiin. Saksalaisten kanssa käytiin kauppaa, mutta myös yhteisiä harrastuksia löytyi esimerkiksi liikunnan parista. Erityisesti nuoret ystävystyivät ikätoveriensa kanssa. Tästä ei kuitenkaan aina yhteisöissä tai vanhempien toimesta pidetty ja erityisesti tyttöjen seurustelu saksalaisten kanssa herätti usein paheksuntaa. Tapaamiskieltoja kuitenkin uhmattiin eikä aikuisten paheksumisesta aina piitattu.
Sota mullisti monella tavalla nuorten elämää. Koulunkäynti oli katkonaista, sillä monet koulurakennukset oli otettu sotilaskäyttöön ja opettajia komennettu muihin tehtäviin. Osa koululaisista oli muuttanut maaseudulle, vanhimmat lähteneet rintamalle. Poikkeusajoista huolimatta nuoret tapasivat ystäviään ja kavereitaan, viettivät aikaa yhdessä, tutustuivat ja ihastuivat.
Saksalaisten sotilaiden oli oletettu viipyvän Suomessa ehkä vain joitakin kuukausia, mutta he viipyivät yli kolme vuotta ehtien tulla monilla paikkakunnilla tutuiksi. Vieraat kiinnostivat suomalaisnuoria jo siksikin, että joukossa oli ikätovereita. Koulupojat solmivat vilkkaasti suhteita saksalaisiin sotilaisiin. He kävivät luvatonta kauppaa vieraiden kanssa, sillä näillä oli myydä monenlaista, suomalaisista kaupoista jo kadonnutta tavaraa. Sotilaspojat puolestaan avustivat myös paikkakunnalle sijoitettuja saksalaisyksiköitä, ja kielitaitoisia lukiolaisia, niin poikia kuin tyttöjäkin, pestattiin tulkin tehtäviin. Tutustuminen saattoi alkaa myös naapuruudesta. Nuoret löysivät kavereita ja viettivät yhdessä vapaa-aikaa.
Suosituimpia yhteisiä harrastuksia oli urheilu. Saksalaisia vastaan pelattiin ystävyysotteluja, mutta jalkapalloa ja jääpalloa pelattiin myös huvin vuoksi, kavereiden kesken. Vanhemmat koulupojat saattoivat saada pelin päätteeksi kutsun upseerikerholle nauttimaan Glühweiniä, outoa, punaviinistä ja kuumasta vedestä sekoitettua juomaa. Hiihtoretket olivat koululaisten ja nuorten aikuistenkin suosimaa ajanviettoa, jota harrastettiin myös yhdessä vieraiden kanssa.
Tyttöjen seurusteluun saksalaisten kanssa suhtauduttiin kielteisemmin kuin poikien, joten tapaamiset oli tarpeen järjestää näyttämään satunnaisilta ja nuhteettomilta, mitä ne toki useimmissa tapauksissa olivatkin. Ulkoilun parissa oli mahdollista tavata omaa saksalaista mielitiettyään niin, ettei siitä seurannut ohikulkijoiden moitteita tai isän saarnaa.
“Saksan kielen seurat” eli saksaksi tapahtunut keskustelu tai kirjeenvaihto, oli sekin tapa pukea keskinäinen kiinnostus muotoon, jolle nuorten naisten oli helpompi saada vanhempien ja ehkä opettajienkin hyväksyntä kuin kävelylle lähtemiseen. Kirjeenvaihtoa perusteltiin myös sen hyödyllisyydellä, sillä palauttihan osa saksalaisista saamansa kirjeet korjattuna. 17-vuotias Eila (nimi muutettu) muisteli, kuinka hauskaa oli puhua vierasta kieltä: “Saksalaisten sotilaiden kanssa oli mukava keskustella, otimme selvää toistemme kotipaikoista, vanhemmista ja sisaruksista. Aina piti tehdä treffit, mutta koskaan niihin ei menty. Heillä oli liian kova komento, samoin meillä.”
Nuorten vapaa-ajan viettoa ja seurustelua saksalaissotilaiden kanssa pyrittiin kontrolloimaan. Vaikka elokuvissa, teatterissa ja kahviloissa oli sallittua käydä, suotavampaa oli osallistua ensisijaisesti isänmaallisiin tilaisuuksiin ja mieluiten suomalaisten seurassa. Tarpeettomana pidettyä oleskelua ulkona iltaisin tuli välttää, ja alle 18-vuotiailta se oli kokonaan kielletty. Tanssiminen oli kielletty kaikilta.
Kieltoja uhmattiin eikä aikuisten paheksumisesta aina piitattu. Kun saksalaiset pystyttivät paikkakunnalle elokuvateatterin ja kutsuivat näytökseen suomalaisia tuttaviaan, nämä usein noudattivat kutsua. Ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta maksettiin monet sakot iltakävelyn venähtäessä liian myöhään. Pelottomimmat kävivät saksalaisten majapaikoissa tansseissa, sillä sinne ei tanssikielto yltänyt.
Ulkomaalaisten kohtaaminen oli ollut mullistava kokemus nuorille, jotka olivat viettäneet elämänsä kotipiirissä, omalla kylällä. Kaupunkien kielitaitoiset lukiolaiset kokivat, että saksalaisten mukana tuli tuulahdus Eurooppaa.
Lue lisää
Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941–1944. Kirjoittanut Marianne Junila. SKS 2000.
Sodassa koettua 2. Uhrattu nuoruus. Kirjoittanut Sari Näre ja Jenni Kirves. Weilin + Göös 2008.
Hakusana: sotasukupolvi nainen