Liittosuhde?
Olli Kleemola
Erillissota vai liittosuhde?
Suomen ja Saksan suhde välirauhasta jatkosodan loppuun
Huhtikuussa 1940 saatiin ensimmäiset merkit siitä, että Saksan penseä asenne Suomea kohtaan oli muuttumassa. Saksa viestitti voivansa myydä Suomelle viljaa ja aseita. Muutos näkyi kansainvälisessä politiikassa, kun Hitler marraskuussa 1940 torjui kaikki Neuvostoliiton Suomeen kohdistuneet vaatimukset. Saksa oli havainnut Petsamon nikkelin merkityksen omalle sotataloudelleen ja halusi talvisodassa taistelukykyiseksi todetun Suomen armeijan osaksi itärintaman pohjoisosaa.
Elokuussa 1940 asekauppias Josef Veltjens saapui Suomeen neuvottelemaan aseiden ja viljan myynnistä sekä saksalaisjoukkojen oikeudesta kulkea Suomen läpi Norjaan. Kauttakulkusopimus laadittiin ja toiminta käynnistyi syyskuussa 1940.
Toinen merkki Suomen siirtymisestä Saksan rinnalle oli vapaaehtoisista koostuneen suomalaisen SS-pataljoonan värväys. Saksalle oli edullista, että muut maat osallistuivat näkyvästi sen bolsevisminvastaiseen taisteluun perustamalla joukkoja Saksan armeijaan. Suomelle pataljoona oli tärkeä, koska sen piti varmistaa Saksan tuki Neuvostoliittoa vastaan.
Saksalaismielisyys oli Suomessa voimakkaimmillaan kesällä ja syksyllä 1941, jolloin Saksan odotettiin nopeasti lyövän Neuvostoliiton. Kun Neuvostoliitto ei välittömästi sortunut Saksan iskuista, suomalaiset alkoivat liittolaisuuden sijaan korostaa Suomen ja Saksan sotia toisistaan erillisinä. Esimerkiksi Hitlerin vierailu marsalkka Mannerheimin syntymäpäivillä kesäkuussa 1942 näyttäytyi suomalaisten näkökulmasta kiusallisena.
Sodan edetessä Saksa ehdotti toistuvasti asemasotaan siirtyneelle Suomen armeijalle aktiivisempaa roolia erilaisissa sotatoimissa. Koska Suomi ei ollut sotaan lähtiessään sitoutunut minkäänlaiseen liittosopimukseen Saksan kanssa, Suomen sodanjohto saattoi torjua nämä vaatimukset.
Suomalaishistorioitsijat ja -diplomaatit korostivat sodan pitkittyessä ja sen jälkeisinä vuosina, että Suomen ja Saksan sodat Neuvostoliittoa vastaan olivat erillisiä. Tämä ei kuitenkaan kuvaa Suomen ja Saksan suhdetta todenmukaisesti. Maiden välillä ei ollut muodollista liittosopimusta, mutta käytännössä Suomen sotatalous oli täysin riippuvainen Saksasta saaduista ase-, elintarvike-, raaka- ja polttoainetoimituksista. Saksa tiedosti tilanteen ja käytti etenkin elintarviketoimituksia painostaessaan Suomea myöntyväisempään suhtautumiseen.
Lopulta liittosopimus solmittiin saksalaisten painostuksesta kesällä 1944. Se tunnetaan nimellä Ryti-Ribbentrop-sopimus. Presidentti Ryti osasi jo tuolloin ennakoida miten tärkeää on, että Suomi tarvittaessa pääsee helposti irti sopimuksesta. Niinpä sopimusta ei viety eduskunnan käsiteltäväksi, vaan Ryti teki sen omissa nimissään. Hänen väistyttyään presidentin paikalta presidentiksi valittu Mannerheim saattoi ilmoittaa, että sopimus ei sitonut häntä ja irtautua liittolaisuudesta Saksan kanssa juuri oikealla hetkellä – silloin, kun Saksa oli vielä kyllin vahva taistelemaan neuvostojoukkoja vastaan, mutta ei enää riittävän vahva kohdistaakseen kostotoimenpiteitä Suomeen.
Lue lisää:
Jatkosodan pikkujättiläinen. Toimittanut Jari Leskinen & Antti Juutilainen. WSOY 2005
Eritahtiset aseveljet. Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet 1939–1945. Kirjoittanut Mikko Uola. Docendo 2015
Selviytymistarina. Suomi 1939–1945. Toimittanut Olli Kleemola. Sotaveteraaniliitto 2018.